Luku 2: Lähtö Seremonia

On varhainen aamu, aurinko on nousemassa, eikä Komentaja AshNa Lok tahtoisi olla missään muualla kuin kotinsa näköalapaikalla. Kuvittele eteesi näkymä jossa istut puisella terassilla luonnon helmassa, edessäsi näkymä jossa siintää vuorijonoja silmänkantamattomiin, vuoria joidenka huiput kohoavat ylös auringon säteiden värittämästä usvasta, vehreitä laaksoja täynnä luonnon elämää, sekä henkeäsalpaavia kasveja, jotka ovat loistossaan tähän aikaan vuodesta ja se tuoksu, jos voisin vain kuvailla sitä, tuoksu on jotain, jotain sellaista mitä ei pysty sanoin kuvailemaan.

Myös taivas on kauneimmillaan. Aurinko heijastaa kuultavan oranssista harsopilveä taivaankannenpäälle, pilvien taustalta erottuu emoplaneetta ja sen kuu, jotka ovat kiertoradallaan tähän aikaan vuodesta lähempänä komentajan synnyinplaneettaa. Kaukaisimmat vuoret sinertävät kauniisti ja tähtitaivas on väriloistossaan heijastuessaan planeetan ilmakehään, aurinko värittää nuo planeetat kuin kauniina värikkäänä siluettina heijastaessaan väriloistoaan myös vuoristonmaiseman huipuille. Kuin kaikki olisivat läsnä ja tulleet katsomaan lähtöä suurelle tutkimusmatkalle.

Tämä voi olla viimeinen kerta kun Komentaja näkee nämä maisemat. Nyt hän istuu näköalapaikalla, seuraavaksi se voi olla joku toinen joka asuttaa hänen kotiaan, sillä se mihinkä hän on lähdössä, tämä näkymä ei voi seurata mukana, siksi hän haluaa katsella ja muistaa, se minkä on nähnyt ja aistinut, se on ikuisesti mielessä kuin aarteena, jota kukaan ei voi viedä pois. Siksi tuntuukin, että kaikki ovat tulleet hyvästelemään, niin tähdet taivaalla ja planeetat, aurinko kaukaisuudessaan, pilvet harsoittuneina, kasvit, eläimet, kaikki, kuin muistaen, että tämä on koti, jossa elää harmonia ja rakkaus, paikka jota ei voi unohtaa koskaan.

Pian Komentajaa tullaan hakemaan, juhlallinen seremonia on alkamaisillaan ja miehistö kokoontuu viimeistä kertaa hyvästelemään planeetan asukkaat. Operaattori U’Asnah Zur Ugien planeetalta tulee pitämään puheen kansalle, sille kansalle joka näkee viimeistä kertaa rohkean Phe’Onix aluksen miehistön. Miehistö tulee seisomaan ylpeänä Phe’Onix aluksen edessä, tuon neljän sivilisaation yhteistyössä rakennetun upean luomuksen, jossa yhdistyy satojen vuosien luovuus ja insinöörien uskomaton taito. Tuo alus itsessään on kuin veistos, ja se täyttää korkealentoisimmatkin haaveet, alus joka itsessään on kuin elävä persoona, sillä sitä se todellakin on mikroplasma hermostoineen ja uskomattomalla laskentakyvyllä, se on luotu simuloimaan kuin oikeaa tietoista henkilöä, joka kykenee kehittämään itseään, sekä ymmärtämään lähes täydellisesti inhimillisyyttä.

Puheen jälkeen Phe’Onix käynnistää gravitaatiosuihkun. Se on moottoritekniikka joka vie aluksen nopeasti kiertoradalle ja siellä sen on määrä kiihdyttää ylivalonopeuteen sädemoottoreilla ja lähteä ensimäistä tehtävää kohti. Ylivalonopeuteen suunniteltu sädemoottori on henkeäsalpaavan näköinen. Käynnistyessään sädemoottori jättää jälkeensä värikkäitä aaltoja, samaan tapaan kuin heittäisit kiven veteen ja siitä syntyvät aallot liikuttaisivat kaarnalaivaa, kun heität kiviä useampia voit ohjata kaarnalaivaa haluamaasi suuntaan. Sädemoottori toimii samaan tapaan, mutta aallot ovat pyöreitä ja hajaantuvat kaikkiin suuntiin, sillä avaruus ei ole järvi tai meri ja siksi sädemoottori ampuukin aaltoenergiaansa käynnistyessään enemmän ja ohjaa aluksen oikeaan suuntaan, sen jälkeen tarvitaan vain yksittäisiä itsessään kasvavia säteitä pitämään vauhtia yllä. Näky on upeampi kuin mikään ilotulitus, se on vain muutaman sekunnin kestävä näytös, mutta ne sekunnit ovat henkeäsalpaavia.

Noutoalus on saapunut ja komentajaa tulee hakemaan kolme sisämaan sotilasta, he kävelevät komentajan luokse ja sanovat ”Komentaja, on tullut aika”. Komentaja nousee tuoliltaan ja tervehtii sotilaita nyökkäyksellä kuin kertoen, että ilmoitus on vastaanotettu ja ymmärretty. Komentaja lähtee kävelemään sotilaiden mukana, mutta kääntyy vielä hetkeksi katsomaan maisemaa, sulkee silmänsä ja sanoo hiljaa ”kiitos synnyinmaa, kiitos kaikesta”, komentaja jatkaa matkaa alukselle, jonka suuntana on seremonia, jossa operaattori on aloittelemassa puhettaan.

Operaattori U’Asnah Zur puhe

Arvon Arhinevan kunniatehtävään ja korkeimman ylpeytemme Phe’Onix aluksemme valitut. Lähetämme teidät rohkeudella ja kunnianhimoisella tavoitteella avaruuden uumeniin tutkimusmatkalle etsimään, Archinevaa tuota kaikaista perimähistoriamme tunnettua kunniakasta aurinkokuntaa, missä sijaitsee planeetta minkä pinnalla universumin haltijamme on käynyt ja siellä elänyt.

Teitä odottaa tehtävä, jonka suuruus on vertaansa vailla, löytää mystinen planeetta, jonka salaisuudet odottavat paljastamistaan. Teidän rohkeutenne on vertaansa vailla, teidän taitonne ohjata alusta läpi tähtien tanssivien polkujen on ratkaiseva. Toivomme, että te menestytte matkallanne ja saavuitatte sen, mitä meidän rotumme on niin intohimoisesti tavoitellut.

Vaalikaa varovaisuutta ja pysykää turvassa, sillä te olette lähtettimme, jotka välittävät maailmojemme välisen yhteyden hauraista langoista, te punotte galaxien yhteydet kuntoon ja saavutatte yhteyden kaukaisiin rakastamiimme, tuntemattomaksi jääneisiin veljiimme. Matkaanne siivittäköön rohkeus, viisaus ja kohtalon suoma onni, sekä runsas siunaus korkeimmalta

Kunnia tehtävään valittujen puolesta, operaattori U’Asnah Zur