Kausi 1 / Luku 3 – Matka kauas kotiplaneetalta

Komentajanloki - Phe'onix Lentää Avaruudessa

Matka kauas kotiplaneetalta
Luku 3

Phe’Onix oli lentänyt jo pitkän matkaa, tunnelma aluksella oli hiljainen, sillä jokainen miehistön jäsen oli omassa kapselissaan staashissa, eli kooman kaltaisessa tilassa odottamassa herättämistä. Nämä kapselit ovat kuin pieniä sukkuloita, ne ovat osa aluksen ulkorunkoa ja toimivat myös pelastuskapseleina hätätilanteessa, mutta samalla ne ovat jokaisen henkilön persoonallisesti varustettuja ja niitä voi käyttää myös tutkimuslennoilla sukkuloiden tapaan. Tälläiset kapselit ovat kiinnitettyinä aluksen kylkiin ja toimivat samalla myös runkopanssarina, niissä jokaisessa on oma ilmalukko ja ne sisältävät ruokaa, juomaa, sekä sängyt ja sänkyjen ympärille staashissa tulee suojakupu, johonka miehistön jäsenet ovat sidottuina.

Phe’Onix varmistaa lääketieteellisen sekä ravinnollisen puolen kiinnittämällä pienillä robottikäsillään letkut ja vahtii verenkiertoa, kääntää henkilöä makuuhaavojen estämiseksi, sekä tarpeen tullen hoitaa haavat ja muut lääketieteelliset operaatiot, se on kuin sänky, staashi ja lääkärin vuode samalla kertaa.

Alus oli lentänyt kotiplaneetaltaan niin kauas, että Agurien oma aurinkokin näytti vain pieneltä pisteeltä miljoonien muiden tähtien seassa, sitä oli vaikea löytää paljainsilmin.

Eedessä oli eräs pieni aurinkokunta, siellä oli pieni aurinko ja sitä kiersi planeetta, planeettaa puolestaan kiersi kahdeksan kuuta, se oli luokaltaan kääpiöplaneetta, mutta Phe’onix oli tunnistanut sen jo monta päivää sitten lennon aikana ja suunnannut keulan sitä kohti, sillä Phe’onix on tutkimusluokan pioneerialus, jonka tehtävä on matkanvarrelta löytää asuttamiseen kelpaavia planeettoja ja lähettää sinne asuttamiseen tarvittava sukkula, joka puolestaan osaa automaattisesti kerätä raaka-aineita rakennuttamista varten, sekä se valmistelee viljelykset, tuottaa happea ja etsii vettä, näin tälläinen pieni asema toimii myös hädän tullen pakopaikkana johonka sukkulat tarpeen tullen matkaavat, jotta Phe’Onix aluksen edeltäjän Onix aluksen kohtalo ei toistuisi, kun se tuhoutuessaan vei koko miehistön ja kerätyn datan mennessään, miehistö olisi ehkä edelleen elossa, jos Onix aluksessa olisi ollut tälläinen pelastuskeino.

Pheonix Lentaa Supernopeasti

Miehistön herättäminen

Koska edessä olevalle planeetalle oli vain päivän matka, oli syytä herättää miehistö tutkimuksia varten. Heidän tehtävänään oli tarkastella Phe’Onixin keräämää dataa ja päättää mihinkä rakennus-sukkula lähetettäisiin, sen jälkeen he lentäisivät sukkuloilla planeetalle tarkemmin tutkimaan sen ympäristöä, varmistamaan bakteerikannat ja varmistamaan ympäristö mahdollisilta petoeläimiltä, sekä muilta mitkä voisi olla uhkana tulevalle selviytymiselle. Myös otollisimmat planeetat haluttiin asuttaa, eli Agurien aurinkokunnassa oli jo valmiudessa Phe’Onic ja Phe’Onib alukset, joidenka tehtävä oli saapua otollisimmille planeetoille asuttajien kera, mikäli Phe’Onix aluksen miehistö niin päättäisi.

Ensimäisenä herätetään Komentaja, hän tekee turvaprotokollan ja tarkistaa jokaisen miehistöntilan, sen jälkeen hän päättää kenet miehistön jäsenistä tarvitaan tulevaan tehtävää varten, todennäköisesti hän herättää aluksen kokeneimman teknikon Rhodan, sen jälkeen taistelulentäjä Miguelin, sekä biotieteilijä Etan, heidän tehtävänsä on yhdessä selvittää ja ratkaista tulevan planeetan mysteeri, sekä keksiä sille nimi.

Komentajan herätys

Phe’Onix on herättänyt komentajan staashista, joka lähti noustuaan samantien kapselistaan tutkimaan saatua dataa, hän teki välittömästi päätöksen herättää muut ja aloittaa tutkimukset, mutta muiden saapuminen vie hiukan pidemmän aikaa, sillä heidän kapselinsa eivät ole aluksen komentosillan moduulissa vaan miehistötilassa hangaarin sivuilla.

Rhodan, Etna ja Miguel saapuivat komentosillalle ja komentaja oli jo vastassa tervehtimässä, sekä pitämässä pienen selvityksen planeetasta, hän kertoi sen olevan ilmakehällinen, auringosta optimaalisella etäisyydellä, sekä sieltä löytyvän elämiseen, sekä rakentamiseen tarvittavat raaka-aineet, nyt olisi tarkoitus päättää sijainti tukikohdalle sekä nimi planeetalle.

Rhodan katsoi edessään olevaa pöytää, jonka päällä oli hologrammina planeetan muodot, sekä sitä kiertävät kuut, näin Rhodan ehdotti planeetan nimeksi Octariah, se olisi verrokki heidän planeetallaan olevasta pienestä mustekalasta jolla on pyöreähkö runkokeho jossa on myös sen pää, josta lähtee kahdeksan lonkeroa joidenka päässä on räpylän näköiset tarttuma ja imukuppi tyyliset tarttumakädet.

Miehistö oli yhtämieltä Rhodan antamasta nimestä ja komentaja hymyillen nyökkäsi miehistöään kohti, sillä komentajan mielessä oli myös se seikka, että ensimäinen tehtävä suoritettu ja kaikki olivat hyvinkin onnellisia, mitään vastoinkäymisiä tai kinasteluja ei ollut havaittavissa.

Komentaja kirjoitti tietokantaan planeetan sijainnin, lisäsi Phe’onixin tekemien kuvien perusteella sille oman hakemiston ja lisäsi planeetalle otsikoksi Rhodan; Octariah. Koska Rhodan oli planeetan nimeäjä, hän sain luvan johtaa myös tutkimusmatkaa. Agurien sivilisaatiossa on tapana se, että nimeäjän ehdotus hyväksyttäessä yksimielisesti tarkoittaa myös sitä, että se planeetta on nimeäjän valloittama, mutta myös hänen vastuullaan, tästä edes kaikki isommatkin päätökset ovat Rhodan alaisuudessa ja tämän tiedon Komentaja lähetti kotiplaneetalleen, heti kun tiedosto oli lähetettävissä.

Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan heistä ole vielä käynyt planeetalla ja sinne olisi matkaakin kokonainen päivä, siispä herätetyn valveilla olevan miehistön edessä oli paljon valmistetutöitä, suunnittelua ja tarvittavien varusteiden huoltoa.

Pheonix Sadesuihkun Takaa

Lepoa ennen uutta

Komentaja Asna Lok varsin hyvin tiesi, ettei miehistö malttaisi millään nukkua ennen ensimäistä uudelle planeetalle siirtymistä, mutta jokainen oli tehnyt töitä jo runsainmäärin, into ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa työkalu, sillä aivot ja keho tarvitsee nimenomaan lepoa ja komentaja tarvitsee tehtävään puolestaan skarppeja ihmisiä, eikä väsyneitä innosta voimansa ammentavia tutkijoita.

Miehistö meni aluksen taakse, hangaarin yläpuolella olevaan kahviomessiin, siellä olisi tarkoitus tulevaisuudessa pitää kokouksia ja tuon kyseisen tilan voi tarvittaessa valjastaa erilaisiin isompiin tutkimuksiin, sieltähän näkee myös kaiken mikä matkaa alukseen ja aluksesta sisään hangaarin kautta, se siis toimii myös tarvittaessa valvontatilana.

Kahvilassa miehistö ihaili panoraamaikkunasta moottorin sädesuihkun muodostamia värikkäitä aaltoja, jotka seurasi upeana vanana aluksen perässä, vana ei ollut tasainen, koska sädesuihku ampui aaltojaan rytmikkäästi eri kohdille pitääkseen aluksen suunnan oikeana, siitä aluksen tasainen huminakin tulee ja pienet tömähdykset ovat uuden säteen korjausta, se on niin tasainen ääni, että miehistö tottui siihen hetkessä ja itse asiassa se alkoi tuntumaan kodikkaalta hyvinkin nopeasti.

Saattoi tuolla kahvilassa tapahtua jotakin hempeääkin, sillä ikkunalla seisoi Komentaja, Miguel sekä Etna vierekkäin, Rhodan tuli hiukan jäljessä saadessaan tehtävänsä valmiiksi ja hienosti sujahti komentajan sekä Miguelin väliin, tarkempi silmäinen huomaisi, että Rhodan seisoi lähempänä Miguelia, kun Miguel puolestaan ei edes huomannut koko tilannetta. Komentaja sen sijaan otti pienen askeleen sivulle päin, jotta tämä parivaljakko saisi edes hetken omaa aikaa, sitten kuin yhteisestä sanattomasta päätöksestä Komentaja ja Etna ottivat muutaman askeleen taakse päin, mukamas keskustelivat jostakin tärkeästä ja sen seurauksena siirtyivät hangaariin, kumpikin heistä oli varma, että Rhodan oli ihastunut Migueliin, mutta Miguel ei sellaisesta mitään tajunnut, hän vain ihasteli rakettimoottoria ja kuvitteli, että Rhodan oli myös kiinnostunut moottorista, sillä olihan hän aluksen teknikko.

Yhtäkkiä Miguel kääntyi kuitenkin Rhodania kohti ja sanoi ”Tiedätkö, minun mielestäni on surullista, että meidän alapuolella on pakastettuja olentoja”, Rhodan oli miltein sydän murtuneena, sillä hän kuvitteli jo mielessään suudelmaa, sydän sykkyrällään hän selvitti hiukan kurkkuaan ja kysyi hiukan pettyneenä ”Mitä tarkoitat”, Miguel vastasi ”Niin, aluksen muu miehistö, meidän staashilaisten korvaajat”, sitten Miguel hiukan surullisesti jatkoi ”Siellä on minulle hyvin tärkeä henkilö, hänet sulatetaan vasta kun minulle sattuu jotakin, hän on minun korvaaja”, Rhodan katsoi Miguelia surullisena, mutta ei tiennyt olisiko surullinen siksi, että Miguelilla on joku mielitietty vaiko siksi, että se mielitietty oli jäädytettynä pakastimessa, sillä kahvilan lattian alta todella löytyy pitkä rivi miehistöä jäädytettyinä, heidän tarkoitus on korvata menehtyneitä tai vahingoittuneita miehistön jäseniä, staashilaiset ovat koomassa kun jäädytetyt ovat sanan mukaisesti jäädytettyinä, aluksessa ei ollut kuin rajallinen määrä sukkulakapseleita, mikäli niitä olisi lisätty enemmän, olisi aluksen runkoa tarvinnut pidentää huomattavasti ja aluksesta olisi tullut valtavan pitkä, eikä se olisi ollut ongelma, aluksen sisällä olisi ollut valtavasti turhaa tilaa, eikä Agorien aurinkokunnassa rakenneta niin, heillä ei ole auloja, rappuja tai mitään sellaisia tiloja joilla ei ole käyttötarkoitusta tai vähintään mahdollisuutta muunnella siitä jonkinlaista tilaa tarpeen tullen, kaikelle oli paikkansa ja tarkoituksensa, se johtui ehkä heidän evoluutionaarisesta opista elää kallioilla, joissa heillä tilaa ei ollut liialti tarjolla.

Loading

Rating: 5.00/5. From 2 votes.
Please wait...

Leave a Reply

*