Octariah planeetan kiertorata
Luku 4

Aluksella oli hiljaista, koko miehistö nukkui sikeästi Etnaa lukuunottamatta, sillä hänellä oli univaikeuksia, jotka olivat seuranneet häntä jo lapsuudesta saakka, erilaiset traumat ja painajaiset vain toistuivat mielessä ja tulivat pintaan nimenomaan sillon, kun ympärillä oli hiljaista, eikä aivoilla ollut muuta prosessoitavaa. Etnaa alkuun ärsytti Komentajan kuorsaaminen ja vaikka hän olisi voinut sulkea komentajan sukkulahuoneen oven, hän ei sitä tehnyt, kun koki kuorsauksen samalla rauhoittavan hänen oleskeluaan, oli sentään jotain ääntä, mikä muistutti siitä, ettei hän ole yksin.

Pimeys alkoi laskeutumaan Etnan ympärille, ikkunoista näkyi vain ajattoman näköinen avaruus tähtineen, myös aluksessa oli teennäinen yö, eli valot reagoivat heidän aikarytmiinsä ja tällä tavoin ne simuloivat aluksessakin päivä ja yörytmiä, jotta kehot pysyisivät luonnollisessa vuorokausirytmissä.

Etna teki töitä hetken aikaa ja alkoi kokemaan olonsa entistäkin yksinäisemmäksi, hänellä ei ollut ketään kenenkä kanssa jutella, eikä liikettä mitä seurata, vain työ ja tyhjänkolkko pimeähkö alus ympärillään. Phe’Onix oli valveilla myös, eihän aluksen superäly nukkunut koskaan, mutta Etna ajatteli keskustelujen olevan suhteellisen laimeita tekoälyn kanssa, joka on ollut olemassa vain pienen hetken, mitä tarinoita sillä olisi kerrottavana ja ymmärtäisikö se lainkaan minun tarinoitani, Etna pohti mielessään.

Hän kuitenkin mietti, että mitä kaikkea Onix aluksella olisi ollut kerrottavissa, mitä kaikkea sen muistiin olisi jäänyt vuosien varrelta, siinä olisi ollut todellinen kultakaivos, joka olisi muistanut jokaisen miehistön tunteet, tilanteet, tarinat ja kaikki mitä aluksessa tai sen ulkopuolella miehistölle oli tapahtunut, sen surullisen tuhoutumisen vuoksi ne tarinat jäivät kertomatta. Phe’Onix puolestaan rajoittui nuoruutensa vuoksi vain siihen, että se oli ehtinyt tarkkailemaan miehistöä vain lyhyen hetken kävelemässä, tutkimassa, syömässä ja välillä nukkumassa, niistä ei kunnon tarinaa kehitellä.

Octariah oli kuitenkin yhä vain lähempänä, ennen sinne saapumista Phe’Onix tekisi ilmoituksen keulajarrujen käytöstä, jotta miehistö voisi varautua tulevaan jarruttamiseen, sitä Etna odotti kovasti, sillä se herättäisi varmasti miehistön ja hän voisi mennä hetkeksi nukkumaan. Hänen oli helpompi saada unta, kun ympärillä oli ihmisiä ja erilaisia tila-ääniä, olo ei tuntuisi niin yksinäiseltä, eikä kolkolta kuin nyt.

Alukselta toki löytyy runsainmäärin erilaisia unilääkkeitä, myös kooma on mahdollinen ja moni muukin keino, mutta ne tuottavat synteettisen unen, se ei ole kehon omaa luonnollista unta. Etna tiesi biotieteilijänä mitenkä keho toimii ja varsin hyvin sen, että unen aikana aivot prosessoivat erilaisia asioita kuten muistia ja varsinkin muistoja, traumoja ja erilaisia tilanteita, joku kuitenkin siellä nosti painajaiset esiin, eikä aluksella ollut terapeuttia, jonka avustuksella tuo trauman olisi voitu kaivaa esiin, sillä Etna ei oikeastaan tiennyt, mikä hänen mielenpäällä oli, kuitenkin hän tiesi että siellä on joku niin iso ongelma käsittelemättä, että alitajunta nosti sen useasti esiin erilaisina yksinäisyyden tunteina.

Komentaja puolestaan oli lähes velho mielenhallinnassaan, hän käsitteli aina päivän tapahtumat ennen unille menoa meditoidessa, joten uni oli vain kuin horrostila ja hän pystyi hyödyntämään unitilaa esimerkiksi unelmoimalla tai jopa suunnittelemalla jotakin, usein komentajan unessa oli aivojen luovuus parhaimmillaan ja hän jatkoikin unissa kehiteltyä ideaa herätessään ja jalosti siitä jotakin upeampaa, se oli pitkän ja kovan harjoittelun tulosta, minkä hedelmiä hän nyt sai nauttia, kun aivokapasiteettia pystyi käyttämään lähes täysin, ilman minkään aistihermojen tarvitsemaa kapasiteettia, hänen nukkuminen oli lähinnä kehon palautumista.

Etna puolestaan keskittyi enemmän ulkopuolella tapahtuneeseen, hän ei oikein osannut käsitellä tunteitaan, eikä halunnut tonkia pintaa syvemmältä arkaluontoisia muistoja, ne olivat siellä alitajunnassa kypsymässä ja paisumassa yhä suuremmiksi, vielä ei ollut niin kavala tilanne, että nuo tunteet olisivat räjähdyspisteessä luoden toivottoman tilanteen.

Etnan yksi syy lähteä tälle matkalle olikin nimenomaan se, että hän saisi Komentajan herkeämättömän huomion ja runsainmäärin aikaa päästä hänen oppiinsa, eli oppia itse mestarilta, vaikkei Komentaja pitänytkään itseään opettajana tai mestarina, mutta niin ihmiset silti kutsuivat häntä kerta toisensa jälkeen.

Etnan olo oli kurja, yksinäisyys ja vieläpä keskellä avaruutta, hänen piti hyväksyä se tosiasia, että aluksen miehistö olisi nyt hänen ainoa perheensä, eikä hän välttämättä tule näkemään Agorien sivilisaatiosta ystäviään, muuten kuin videoyhteydellä, johonka kasvaa matkaa kulkiessa vain pidempi viive, kunnes viive kasvaa niin suureksi, ettei suoraa yhteyttä kannata pitää enempää ja se Etnasta tuntui yhden aikakauden lopulta, kuin hitaalta kuolemalta ja erolta. Hän ajatteli, että videoterveiset tulevat liveyhteyden jälkeen, mutta niidenkin lähettäminen tyrehtyy, kunnes Phe’Onix lähettää viestit tukiasemalta tukiasemalle ja viestit voivat saavuttaa oman emoplaneetan vasta vuosien, ellei jopa kymmenien vuosien päästä. Pelottavinta on se, että he saattaisivat olla jo kuolleita, kun viimeinen videoviesti saavuttaa emoplaneetan ja heidän sivilisaationsa tietäisi hädästä vasta kymmenien vuosien jälkeen, eivätkä voisi lähettää apua, sillä Phe’Onix on nyt oman onnensa varassa.

Etna päätti, että hänen huoneistosukkulansa pakosukkulaksi muuntuessa laittaisi hänet saman tien staashiin, jotta hänen ei tarvitsisi nähdä Phe’Onixin tuhoutumista ja samalla pelätä tulevaa yksinäistä matkaa, sillä pakosukkulan vauhti on huomattavasti hitaampi kuin Phe’Onixin ja pakosukkulan tarkoitus on päästä vain lähimmälle planeetalle, mihinkä he ovat asentaneet tukiaseman ja aloittanut asuttamista varten protokollan mukaiset toimet, nyt ensimäinen planeetta tulisi olemaan Octariah, se planeetta joka hetki sitten löytyi ja nyt on vain ajan kysymys, milloinka alus ilmoittaisi jarruttamisesta ja sädemoottorin sammuttamisesta, se nimittäin alkaa varoituksella ja jokaisen miehistönjäsenen on kuitattava ilmoitus painamalla huoneenovella olevasta holonäytöstä, jotta Phe’Onix voi varmistua siitä, ettei yksikään miehistönjäsen ole tietämättään vaarassa.

Phe’Onixin vauhti on älytön, se kiitää läpi avaruuden ja on kun silmänräpäys kun se vilahtaa ohi. Vauhdin hidastaminen olisi voitu aloittaa aiemminkin, se johtaisi siihen, että alus olisi paljon hitaammin perillä, on siis parempi mennä mahdollisimman lähelle saavutettavaa kohdetta päämoottoreilla ja tehdä kohteen lähellä keulamoottoreilla jarrutus, samalla kun päämoottoreiden sädetekniikka jäähdyttelee rauhassa, tämä kuitenkin aiheuttaa aluksessa valtavanpaineen ja alus saattaa heittelehtiä eri puolelle, myös aluksen sisäinen painovoimakenttä saattaa paikoin vaihdella ja aiheuttaa erilaisia vaaratilanteita, siksi on varmistettava, että jokainen miehistön jäsen on tietoinen tulevasta jarrutuksesta, sekä valmiudessa reagoimaan siihen kiinnittämällä itsensä joko seinien turvaverkkoihin tai turvapenkkeihin, joita löytyy niin huoneistosukkuloista, komentosillalta, sekä eri puolilta käytäviä.

Phe’Onix Ilmoittaa lähestymisestä: Miehistö huomio, keulajarrutukseen tunti.

Nyt alus aloitti hälytyksen ja miehistö nousee ylös vauhdilla, Etna seuraa tilannetta kun Rhodan, Miguel ja Ashnasta nousevat sukkuloidensa sängyiltä painamaan ovenpielessä olevaa nappia ja sitten pukeutuu vauhdilla, uniaika on päättynyt ja seuraavaksi aletaan valmistelemaan jarrutusta, jonka jälkeen seuraa intensiivinen katsaus liittyen planeettaan itsensä komentajan johdolla.

Etna puolestaan kuvitteli pääsevänsä nukkumaan hetkeksi, hän jo ehti ajatella että tuo tunti jonka alus ilmoitti, olisi hänelle lepoaikaa, sillä olihan hän ollut valveilla jo lähes kaksi päivää ja kuvitteli, ettei Komentaja olisi tietoinen asiasta. Komentaja varsin hyvin tiesi Etnan väsymyksestä ja käskikin hänet työskentelemään Phe’Onixin tekniikkapuolella, sillä tuleva tehtävä vaatisi lennokkeja, joilla laskeuduttaisiin planeetalle. Etna järkyttyi kuullessaan, ettei hänelle suoda lepoaikaa, mutta ei tohtinut sanoa vastaan, sillä hän yritti peitellä unettomuuttaan ja samalla hiljaa mielessään miettikin, mihinkä ihmeeseen lennokeita tarvitaan, komentajalla oli varsinhyvä syy lennokkien käyttöön tälläisessä tapauksessa, miksi juuri minä, hän mietti mielessään, olen biologi enkä insinööri tai teknikko, en ole edes lentäjä, miksi Rhodan tai Miguel ei hoida tätä tehtävää? Komentajalla oli tietty päämäärä ja suunnitelma, myös Etnan univaikeuksiin liittyen.

Komentaja käskytti Rhodan ja Miguelin välittömästi komentosillalle, siellä kokoontuminen tilannepöydällä, jossa käytäisiin alustavasti läpi hänen suunnitelmaansa ja sitten hän kertoisi siitä, että aikoo herättää myös kaksoset Phin ja Fhun staashista, tämän hän halusi kertoa siksi, että Rhodan ja Miguel saa osaltaan kouluttaa nämä uudet tulokkaat aluksen tehtäviin ja pitää heitä kuin kisälleinä, samalla opettaen heidät uudenlaisiin tehtäviin.

Phe’Onix ilmoitti lennokkien olevan valmiita ja Etnakin saapui komentosillalle, hän oli kuullut aluksen tekniikkapuolelta staashien avautumisen ja riensi katsomaan ketä oli herätetty. Ei mennyt hetkeäkään kun Phi ja Fhu kävelivät hangaarin läpi suoraa komentosillalle kuin heille olisi tälläinen opetettu aiemmin, siinä he seisoskelivat ja katselivat alusta, sekä miehistöä ja miehistö puolestaan katseli heitä hymyillen. Sitten Komentaja sanoi ”Tässä on Phi ja Fhu, he ovat aluksen tulokkaat, samaa ikä luokkaa kuin tekin,kuitenkin uusia avaruuslennoilla, he saavat toimia Rhodan ja Miguelin opeissa, sillä Phi ja Fhu ovat Astah planeetalla harrastaneet varjolentoa sekä kummatkin ovat erittäin päteviä teknisissä suunnitelmissa.

Komentaja vinkkasi kädellään sanoen ”Seuratkaa, on aika mennä hangaariin tutustumaan uusiin lennokkeihin, joita te tulette hetken kuluttua operoimaan”. Komentaja käveli ryhdikkäästi komentosillalta hangaariin ja sieltä suoraa hangaarin perälle, jossa kahvilamessin alapuolella hangaarin lattiatason kohdilla oli panssariovi, sen edessä komentaja kääntyi ja sanoi ”muut miehistön jäsenet tietävätkin, mutta Phi ja Fhu, tätä ovea ei saa avata lennon aikana, sillä se altistaa koko aluksen sisätilan säteilylle mitä sädemoottoreista pääsee, vain hidaslento tai paikallaan pysyminen on sallittu hetki oven avaamiselle, siispä pidetään se kiinni, kunnes olemme saapuneet Octariah planeetan kiertoradalle, sitä ennen teidän on harjoiteltava simulaatiossa lennokeilla lentämistä ja varsinaiset lennokkinne odottavat tämän oven takana.

Etna rohkeni kysymään komentajalta, ”Miksi emme mene sukkuloilla, miksi Phe’Onixin piti valmistaa lennokit?” Komentaja hymyili ja katsoi Etnaan ja sen jälkeen kertoi kaikille, että sukkulat toimivat gravitaatiomuuntimilla, se aiheuttaa lähellä maata painovoiman muuntumisen ja työntää omalla painollaan itseään ylöspäin ja vapautuessaan se laskeutuu painonsa avulla alaspäin, näin se näyttää kuin sukkulat leijuisivat ilmassa, mutta se on pikemminkin kuin magneetti joka aiheuttaa suuren varauksen tuon jännitteen väliin jääneelle, emmekä me tiedä ketä planeetalla on, kenties voisimme vahingoittaa jotakin bakteeria tai solua aluksellamme, toki voisimme käyttää myös sukkulan rakettimoottoreita, ne puolestaan tarvitsevat happea sekä polttoainetta ja niistä vapautuu pakokaasuja, emme voi tietää niiden haitoista, siksi lennokit ovat paras vaihtoehtomme, eli me liidämme planeetan omassa ilmassa, sitä kuitenkaan vahingoittamatta.

Rhodan hämmästyneenä kysyi puolestaan lähes kimittäen ”Mitenkä lähetämme Phe’Onixin pioneerisukkulan rakentamaan tukikohtaa, sehän tuhoaa kaiken”, rauhoitu komentaja tokaisi hieman naurahtaen ja selitti asiaa ”Sukkula ammutaan Phe’Onixilta suoraa ilmakehään ja siellä sen on määrä tehdä jarrutus ja laskeutua lopuksi varjon avulla maankamaralle, näin se ei vahingoita kuin hiukan ilmakehää ja lopuksi se leijailee päämääräänsä, mikäli tuulet ohjaavat sen väärään kohtaan, on teidän työnne keksiä, mitenkä se saadaan siihen kohtaan, mihinkä olisi määrä tukikohta rakentaa, siksi myös Phi ja Fhu ovat mukana, sillä he ovat tälläisissä hankkeissa osoittaneet erinomaista aloite- ja ratkaisukykyä, yhdessä te kaikki olette erinomainen työryhmä tämän tehtävän suorittamisessa.

Sitten komentaja antoi käskyn aloittaa valmistelut ja siirtyä simulaattoreihin harjoittelemaan lennokkien lentämistä ja sehän olikin Miguelille taistelulentäjänä tuttua hommaa, vaikka eihän tuollainen lennokki taisteluhävittäjää voita. Miehistö siirtyi tuotantoyksikön päällä hangaarin takana sijaitsevaan kahvilamessiin, josta Phe’Onix oli valmistellut sopivanlaisen simulaatiota varten, siellä miehistö harjoitteli lennokkien lentämistä Miguelin johtamana, eikä se paljoa vaatinut, sillä lennokit olivat hyvinkin selkeästi valmistettuja Etnan ja Phe’Onixin toimesta, mitään erikoisempaa Etna ei olisikaan osannut valmistaa ja se olikin osa syynä sille, että Komentaja valitsi juurikin Etnan suunnittelemaan lennokit, jotka Phe’Onix valmistaisi tuotantotilan suljetulla osastolla sädemoottoreiden poistoenergiaa hyödyntäen.

Oli Etnan vuoro hypätä suunnittelemaansa lennokkiin ja Miguel seisoi vieressä, simulaatio sujui hyvin ja Etna saikin Miguelilta roimasti kehuja, ”Juuri noin, hienoa Etna, ja väistä tuota ja hyvä vastaohjaus, nyt vain jarrutat ja annat liitää tasaisesti maanpinnalle” ja näin kaikki pääsivät osaltaan harjoittelemaan.

Komentaja saapui simulaatiohuoneeseen ilmoittaen miehistölle, että oli tullut aika pakata tarvittavat instrumentit ja työkalut lennokkeja varten, pian oltaisiin valmiudessa pysähtymään ja tuotantotilan ovi aukeaisi ja lennokit olisivat valmiina lastausta ja miehistöä varten. Jokainen vuorollaan tepasteli iloisen tuntuisena sukkulahuoneisiinsa valmistelemaan omia instrumenttejaan, sekä työkalujaan, sen jälkeen jokainen istui huoneistosukkuloiden penkeillä odottaen Phe’Onixin ilmoitusta.

Phe’Onix Ilmoittaa lähestymisestä: Miehistö huomio, keulajarrutukseen 15 sekuntia. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, jarrutus aloitettu.

Minuutin kuluttua jarrutus oli onnistuneesti suoritettu ja miehistö pystyi jälleen hengittämään normaalisti. He joutuvat tiukan jarrutuksen aikana pidättämään hengitystään paineen vuoksi, se on raskas toimenpide, mutta kestää vain lyhyen hetken.

Phe’Onix ilmoitti, että sukkulahuoneessa numero 4 oli miehistönjäsen tajuttomana, Komentaja sekä Rhodan juoksivat huoneeseen heti, kun olivat saaneet itsensä irti penkin kiinnitysvöistä, siellä Etna tajuttoman näköisenä retkotti penkillään. Komentaja kokeili välittömästi Etnan hengitystä huomaten, ettei Etna hengittänyt omatoimisesti, niinpä hän sanoi Rhodalle, että on aloitettava elvytys ja samalla lopulle miehistölle käskyn valmistautua nostamaan Etna sukkulahuoneensa hoitovuoteelle, sille samalle vuoteelle missä nukutaan ja mikä toimii myös staashissa, Rhodan oli vasta ehtinyt saamaan Etnan vyöt auki kun hän virkosi ja kysyi hämmästyneenä ”Mehän olemme perillä, miksi te täällä olette?”, miehistö oli hyvin iloinen havaitessaan Etnan olevan täysin kunnossa, he epäilivät vahvasti taustalla olevan jotakin sellaista, mistä he eivät olleet tietoisia. Etna vain totesi kaikille hymyillen ”pieni paineesta johtunut hetkellinen tajuttomuus, ei mitään vaarallista.”

Komentajan kuitenkin täytyi käskeä Etnan menemään vuoteeseensa, jotta Phe’Onix voisi tarkistaa hänen kuntonsa, mikäli moitteita ei olisi, tehtävä saisi jatkua kuten alunperin oli suunniteltu ja Etna saisi varustaa lennokkinsa sekä lentää muiden perässä planeetalle.

Phe’Onix aloitti tutkimaan Etnan kehoa ja huomasi, että väsymys oli vaikuttanut veren glukoositasoihin ja  johti insuliiniresistenssiin, hormonitasoissa leptiinin taso oli varsin korkealla, joka viittaa siihen ettei Etna kokenut juurikaan näläntunnetta, myös aivojen aktiivisuus kognitiivisella tasolla oli hälyttävä. Vaikka Etna itse tunsi olonsa varsin hyväksi väsymystä lukuunottamatta, hän olisi tarvinnut paljon lepoa, nesteytystä sekä sokeria vereensä. Etna kaiken tämän raportin kuullessaan sanoi Phe’Onixille, että tiedot täytyy pyyhkiä ja kirjoittaa päälle hyväksytty. Koska Etna oli aluksen upseeriston asemassa oleva, hänellä oli mahdollisuus tälläisiin toimiin. Komentaja huomasi kauempaa, että Etna oli jo jalkeilla ja hän päätteli, että Phe’Onix oli tutkinut hänen kehonsa, niinpä Komentaja saapui Etnan huoneeseen ja kysyi Phe’Onixilta raporttia, joka kertoi kaiken olevan hyväksyttynä.

Komentaja oli mukana Phe’Onixin suunnittelussa ja tiesi, ettei terveystarkastuksissa ole sellaista termiä kuin ”Hyväksytty” ja tästä päätellen hän ymmärsi, että tietoja oli manipuloitu. Komentaja käveli komentosillalle ja tarkisti Phe’Onixin lokin, sillä kaikki poistettu tieto säilytettiin, vaikka sitä ei Phe’Onixin varsinaisessa tietokannassa olisikaan. Komentaja luki raportin ja sanoi ääneen ”Hyvä luoja sentään”, mutta Komentaja ei silti tahtonut aloittaa väittelyä tai pakottaa Etnaa nukkumaan kun muut pääsisivät planeetalle tutustumaan.

Komentaja kuitenkin käveli Etnan luokse ja sanoi ”Sinulla on salaisuus ja minä tiedän sen, sinä teet päätökset itse, mutta minun on kirjoitettava komentajana lokiin kirjaus siitä, että olen varoittanut, sekä osittain kieltänyt sinua tulemasta planeetalle”, Etna hieman säikähti, silti hän kertoi olevansa ihan kunnossa, eikä olisi halunnut oman tilansa vaikuttaa tähän suureen hetkeen, nimittäin he olivat menossa ensimäiselle planeetalle, se oli koko miehistön ja aluksen ensimmäinen iso tehtävä ja siitä kerrottaisiin vielä historiassa, eikä Etna tahtonut olla tämän kertomuksen ulkopuolella vaan nimenomaan olla osana miehistön toimintaa.

Komentajan oli tehtävä kuitenkin viivästyspäätös, hän sanoi tomerasti Etnalle, että sinä menet sukkulahuoneeseesi välittömästi ja Phe’Onix vaivuttaa sinut hetkeksi horrokseen, kerron muille sinun olevan tutkimassa saatua dataa planeetasta, muut saavat tarkistaa ja tehdä lopulliset viimeistelyt lennokkeihin kun sinä lepäät, onko selvä? Etna nyökkäsi hiukan häpeillen ja lähti kävelemään sukkulahuonettaan kohti, hänen teki mieli paiskaista ovi kiinni väsyneen vimmaisesti, mutta ovi oli niin vahva, ettei hän sitä pystynyt paiskaamaan.

Muut alkoivat työskentelemään lennokkien parissa ja Komentaja Ashna Lok päätti mielessään, että hänen oli tehtävä Phe’Onixin kanssa jokin uudenlainen systeemi, jokin sellainen että vastaavia harhaanjohtamisia ei enään tulisi, hänen myös täytyy tehdä jokaiselle miehistönjäsenelle analyysi, sillä hän oli vähällä menettää luottamuksensa jo yhden kanssa.

Komentaja siirtyi omaan sukkulahuoneeseensa ja kysyi Phe’Onixilta. ”Olisikohan sinun mahdollista rakentaa jonkinlainen suora kopio minusta, jotta saisin luotettavia miehistönjäseniä?” Phe’Onix vastasi ripeästi Komentajan kysymykseen, ”Kyllä, mitä sinulla olisi mielessä?”

”Ehkä droidilainen, jolla olisi minun ääneni ja kasvot, muistot ja luonne, myös järjestelmä joka aina uuden tehdessään lataisi viimeisimmän version minusta ja mahdollisesti tuhoutuessaan lähettäisi datan sinulle ja sinä siirtäisit sen minun orgaaniselle keholleni, olisiko sellainen mahdollinen?”

Phe’Onix vastasi myöntävästi, silti lisäsi kysymyksen ”Milloinka tälläinen järjestelmä olisi tarkoitus toteuttaa?”. Komentaja oli jo lähes yhtä hymyä vastatessaan ”Heti, sen voisi tehdä välittömästi!”, mutta Phe’Onix mainitsi, että tarvitsisi Komentajan kehoa datasiirteen luomiseksi ja kopioimiseksi 26 tunnin ajaksi, tämän kokoajan Komentajan tulisi olla vuoteessaan horroksessa, muuten työ estyisi.

Komentajan suunpielet kääntyivät hymystä mutruun, sillä hän olisi halunnut droidilaisen heti mukaan planeetalle, mutta ei hän voisi odotuttaa innosta hehkuvaa miehistöä niin kauaa, toisaalta hänelle tuli ajatus, että itse jäisi alukselle ja muut hoitaisivat homman, hän kuitenkin pystyisi tarkkailemaan alukselta planeetalle ja jokaisen toimia heti herätessään.

Komentaja ja Phe’Onix sai sovittua, että projekti aloitettaisiin oitis ja hän jäisi tarkkailemaan planeetalle saapumista etäältä itse aluksesta ja muu miehistö lähtisi tekemään työnsä planeetalle, Rhodan olisi tämän ryhmän keulassa, koska olihan hän planeetan nimeäjäkin ja tästä syystä sen ylin hallintohenkilö.

Komentaja kutsui kaikki koolle, myös Etnan joka oli jo sukkulahuoneessaan herätetty horroksesta, hän ehti nukkua muutaman tunnin sillä aikaa kun Komentaja ja ”Phe’Onix suunnitteli droidilaista ja muut pakkasivat instrumenttejaan, sekä tarvikkeitaan planeetalle lentämistä varten.

Komentaja aloitti kertomalla suunnitelmansa ”Hyvät ystävät, olemme lentämässä ensimäiselle planeetallemme, tämä on osa meidän kokonaistehtäväämme, tutustua uusiin planeettoihin, sekä tehdä niille asutukseen kelpaava tukikohta. Päätin kuitenkin itse jäädä alukselle, minulla ja Phe’Onixilla on vielä paljon töitä tehtävänä, mutta me tarkkailemme täältä tehtävän etenemistä ja te pidätte minut ajantasalla, on kuitenkin ilmoitettava se tosi asia, että Phe’Onix ei ole valmistanut planeetalle sopivaa pioneerisukkulaa vielä, meidän siis pitää odottaa sen aikaa, jotta sukkula on valmis lähetettäväksi ja sen jälkeen ampua se planeetan kiertoradalle, josta sen on määrä lentää laskettua reittiä kohteeseen, tehdä laskeutuminen ja odottaa teidän saapumista.”

Miehistön jäsenet olivat onnellisia ja samalla pettyneitä, he olivat intoa puhkuen valmistelleet lennokkejaan ja kuvitelleet, että kohta olisi hetki kun hangaarin takaovi aukeaa ja lennokit ammuttaisiin kiertoradalle ja sieltä he sukeltaisivat uudelle planeetalle tekemään ensimäistä suurta tutkimusmatkaansa. Komentajalla oli kuitenkin tarkoituksensa, hän halusi nuorien innon laskeutuvan ja oppivan malttia, hän halusi seurata tilannetta ja katsoa, kenenkä maltti pysyy parhaiten ja tehdä hänestä alukselle johtavan upseerin, sillä upseerin täytyi olla innokas, samalla myös maltillinen ja kylmähermoinen.

Totuus oli kuitenkin se, että pioneerisukkula oli odottanut valmiina aluksen ulkopuolella, sen lähettäminen oli vain yhden käskyn päässä, tällä kertaa oli vain odoteltava. Komentaja oli näin lyhyellä matkalla jo joutunut kokemaan epäluottamusta yhden miehistönjäsenen kohdalla, hän halusi analysoida miehistöään enemmänkin, siksi tämä odottaminen ja tällä kertaa Komentaja oli valmis viemään odottamisen lähes murtumispisteeseen.

Miehistö ei tiennyt sitä, että Phe’Onix tutkaili lähes täydellä prosessointitehollaan miehistön reagointia ja mikroeleitä, näin saataisiin helpoiten tuloksia analyysin suorittamiseksi, kun analyysi olisi valmis, sitä seuraisi seuraava tutkimus ja se suoritettaisiin tehtävän yhteydessä, avaruuspuvut nimittäin sisälsivät kaikenkattavan koneiston, joka kykeni antamaan alukselle hyvin tarkkaa dataa miehistön kehosta, ilman persoonatietoja, Phe’Onix ei pystynyt kunnolla tulkitsemaan kenenkään mielenmaailmaa, tämä harjoitus oli siis hyvä tehdä nyt, jotta saataisiin kaikki saatavilla oleva data ja sen perusteella miehistöä olisi helpompi johtaa ja saada tehtävä suoritetuksi, varsinkin jos jotakin ongelmia matkalla sattuisi tapahtumaan.

Nyt oli vain odotettava, kunnes miehistön jäsenistä ne murtuisivat, joidenka hermorakenne ei tälläistä odottelua kestäisi, heidät voitaisiin siirtää sivuun johtavan upseerin valinnoista, eikä tälläistä operaatiota olisi Komentajan toimesta suoritettu, ellei hän olisi huomannut epäluottamusta miehistössään, hän oli tottunut sotilaalliseen valintatyyliin, jossa olisi tehty ennen lähtöä psykologiset testit, vain Miguel oli tälläisen testin suorittanut jo taistelulentäksi kouluttautuessaan, mutta suuriosa miehistöstä oli siviileitä, eivätkä olleet koskaan joutuneet kovemmalle mielenrasitukselle, eivätkä siksi ole suorittaneet minkäänlaisia psykologisia testejä.

Miguel kävelikin Komentajan luokse ja kysyi asiasta suoraa kahdenkesken, että oliko tämä harkittu viivytys ja voisiko hän auttaa analyysin suorittamisessa. Komentaja esitti Miguelille toiveen, ettei hän paljastaisi asiaa siviili upseereille, sillä se voisi muuttaa testin tuloksia, mutta oli Miguelilla toinenkin tehtävä, sillä hän sai pysytellä miehistön kanssa ja valvoa, ettei mitään radikaalia tapahdu, sillä välin Komentaja menisi sukkulahuoneeseensa vaivuttaakseen itsensä horrokseen, jotta hänen läsnäolonsa ei vaikuttaisi miehistön keskinäiseen toimintaan.

Niinpä he nyökkäsivät toisilleen, Miguel jäi komentosillalle tutkimaan planeetan dataa ja Komentaja jatkoi matkaansa suoraa sukkulahuoneeseensa muiden huomaamatta ja pysyi horroksessa, kunnes Miguel hänet herättää analyysin valmistuessa.