Kausi 1 / Luku 5 – Octariah planeetalle saapuminen
Pheonix oli aloittamassa aamurutiineja laittamalla valaistusta kirkkaammalle, tuottamalla lintujenlaulua ja valmistamalla miehistölle aamupalaa valmiiksi komentosillan isolle pöydälle, jossa miehistö yleensä kokoontui erilaisien tapahtumien yhteydessä.
Komentaja oli tehnyt yöllä päätöksen, että jokainen hereillä oleva lähtee Octariah planeetalle suorittamaan tehtävää, niinpä miehistö oli innoissaan tämän kuullessaan, eikä malttanut syödä aamupalaansa loppuun, siihen kuitenkin Komentaja joutui hiukan puuttumaan ja patistamaan muunmuassa Miguelin ja Etnan takaisin ruokailemaan.
Tehtävän kuvaus oli sellainen, että Etna hoitaa planeetan orgaanisen ja biologisen tutkimisen, Phi ja Fhu keskittyy asutuskeskuksen pystyttämiseen ja Miguel sekä Rhodan lähtee tutustumaan planeetan muihin elementteihin, kuten mineraaleihin ja tutkii tarkkaan, onko planeetalla Pheonixin vaatimia raaka-aineita. Komentaja itse johtaisi operaatiota Rhodanin hallinnoimalla planeetalla, sillä tehtävä oli kuitenkin Pheonix aluksen alainen ja Rhodan oli Pheonixin miehistöä, niin Komentajalla oli etuoikeus tässä jaella tehtäviä.
Miehistö sai syötyä ja juoksi lennokkiensa luokse, jotta saivat tehtyä vielä viimeiset viritelmät ja varmistukset. Sen jälkeen Hangaarin takaovi aukesi ja he todella näkivät planeetan ensikertaa omin silmin kypärien visiirin läpi, ilman ikkunoiden heijastuksia. Tunnelma oli huumaava, jännittynyt ja odottava yhdellä kertaa ja kaikki janosivat tätä matkaa, he halusivat päästä aluksesta tuulettumaan ja samalla tutkimaan.
Lento tuntemattomaan
Komentaja tarkisti jokaisen miehistönjäsenen turvavaljaat ja teki silmämääräisen tarkastuksen liidokeille, sitten ei ollut vuorossa kuin viimeinen puhe, jonka Komentaja uljaasti kaikkia kehuen ja rohkaistaen sanoi, puheen päätteeksi hän laski itsensä liidokkien keulassa olevan lennokin istuimelle, kiinnitti turvavaljaat, tarkisti monitorit ja antoi lähtökäskyn.
Nyt he kaikki olivat poistuneet Pheonixista, kuusi lennokkia lensivät hujanhajan pikkuhiljaa ryhmittyen taidokkaasti V muodostelmaan, jonka keskellä keulassa kulki Pheonixin ampuma pioneerisukkula asuttamista varten, näin kaikki turvaisivat sukkulan lentoradan ja saisivat tarpeentullen vielä ohjata sitä oikeaan suuntaan, mikäli jokin ongelma tulisi.
Komentaja antoi Pheonixille käskyn, että sukkula voisi tehdä kaartoharjoituksen hänen käskystään ja näin hän ilmoitti myös miehistölle kaarrosta, miehistö kuittasi asian ja sukkula sai käskyn aloittaa kaarron. Pian sukkula alkoi heittelehtimään puolelta toiselle ja Pheonix sammutti sukkulan raketin, sen oli aloitettava vapaalento, sillä rakettimoottorissa oli selvästi jotakin vikaa, eikä heittelehtivää sukkulaa voi ohjata, pahimmillaan se olisi aloittanut pyörimisen ja tällöin se olisi iskeytynyt maahan tuhoutuen kokonaan.
Komentaja huusi kypäräradiollaan kaikille komennon ottaa asemat, Etna, Rhodan ja Miguel asettui sukkulan vasemmalle puolelle, Phi ja Fhu sekä Komentaja asettuivat sukkulan oikealle puolelle ampumalla tarkkuusjousillaan kiinnitysköydet ja ne ankkuroituivat suunnitellusti, mutta Etna huusi radioon epäonnistumista ja tämän kuultuaan Komentaja käski Etnaa perääntymään.
Etna otti etäisyyttä sukkulaan hidastamalla vauhtiaan ja sukkula kulki hänen ohitseen, yhtäkkiä sukkulan rakettimoottorit käynnistyivät juuri kun Etnan lennokki oli sukkulan moottoreiden vieressä ja liekit pamauttivat lennokin räjähdysmäisesti nopeaan kieputukseen ja näin Etna menetti tajuntansa. Pheonix raportoi menettäneensä sukkulan hallinnan lopullisesti, eikä voinut tehdä asialle mitään, samaan aikaan Komentaja antoi välittömästi käskyn irtaantua sukkulasta, sillä viiden lennokin ohjausvoima ei tulisi riittämään sukkulan ohjaamiseen. Komentaja huusi Etnaa radiollaan, sanaakaan ei kuulunut, koko radio oli mykkänä ja kaikki odottivat hiljaa, että kuuluisi edes pihaus, radio pysyi hiljaa.
Etnan lentoreitti ja vauhti kieppuen oli niin suuri, ettei Komentaja saanut sitä kiinni ja suuntana oli Octariah planeetan pimeämpi puoli, olisi vaikea selvittää mihinkä tuo lennokki lopunviimein laskeutuu ja selviäisikö Etna hengissä tuosta pakkolaskusta. Etnan lennokki oli täysin mykkä, edes Pheonix ei saanut siihen yhteyttä ja se kieppui lujaa vauhtia horisontintaakse näkymättömiin, olihan tuo planeetta hyvin pieni. Pheonix laski mahdollisen sijainnin ja sinne lentäminen kestäisi tunnin Etnan pakkolaskun jälkeen.
Oli tehtävä päätös ja Etnan pelastaminen jätettäisiin myöhemmälle, sillä sukkula oli saatava turvallisesti paikoilleen, niinpä viisikko lensivät sukkulan perässä ja näkivät sen lähestyvän planeetan ilmakehää, pian myös sukkulan automaattinen jarrutusvarjo aukesi ja sukkulan putoamisvauhti alkoi hidastumaan. Rhodan ilmoitti radiollaan, että sukkula oli lentämässä suoraa järveen ja sinne se suuntasikin, mutta tuuli puhalsi varjoa rannan tuntumaan johonka sukkula lopulta laskeutui.
Viisikko laskeutui lennokeillaan maanpinnalle sukkulan läheisyyteen ja aloitti tutkimaan mahdollisuuksiaan saada se vedettyä kilometrin verran rantaviivalta metsikköä kohti, jossa olisi riittävästi tasaista tulevan asutetun tukikohdan rakentamiselle, rantaviiva oli myös hiekkainen ja rakenteeltaan pehmeähkö, sinne tukikohta vain uppoaisi ajankanssa tai vähintään kallistuisi niin pahoin, että se tuhoaisi kalliit tutkimuslaitteet.
Komentaja huudahti ”Phi ja Fhu, te aloitatte rakentamaan kuljetinta lennokkienne instrumenteilla, Rhodan rakentaa vinssin ja me lähdemme Miguelin kanssa etsimään Etnaa”, samassa Phe’Onix ilmoitti lähettäneensä tarvikkeita uudella sukkulalla Rhodanin sijaintiin, pian he saisivat riittävät työkalut sukkulan siirtämiseen, mutta operaatio ei tulisi olemaan helppo, sillä asemasukkulan pioneerivarustus oli todella raskas, vaikka painovoima olikin planeetalla häviävän pieni.
Etnan selviytyminen
Etnan alus erkani viisikosta, hän yritti huutaa parhaansa mukaan radiollaan apua, kieputusvauhti vain kasvoi kokoajan suuremmaksi, eikä hän meinannut pysyä tajuissaan. Pian kuitenkin hänen lennokkinsa kiisi planeetan toiselle puolelle ja viisikko sukkuloineen jäivät kauas horisontin taakse.
Etna muisti koulutuksensa ja pyrki rauhoittamaan hengityksensä, hän mietti ”Nopea hengitys sisään, pidätä, nopea puhallus ulos, toista”, mutta hänen näkökenttänsä alkoi sumentumaan, sen verran hän kuitenkin pystyi havaitsemaan, että lennokin ympärille alkoi ilmestymään valokaari, oli selvästi saavuttu planeetan ilmakehälle ja painovoima kiskoi lennokkia yhä lujemmin alaspäin, nyt Etna vain toivoi, että hänen sekä Phe’Onixin suunnittelema lennokkien varajarrutusvarjo aukeaisi ja saisi kieputuksen loppumaan, eikä sotkeutuisi laskuvarjon naruihin.
Meni lähes tunti, kun Etnan jaloissa tuntui pisto, niin kipeä viilto että se herätti hänet. Etna hetken muisteli mitä oli tapahtunut ja kävi läpi kehonsa vahingot mielessään, mihinkään muualle ei sattunut kuin jalkoihin, eikä jalat reagoineet, vaikka kuinka Etna yritti heilutella ja lähes potkia jalkojaan, ne eivät hievahtaneetkaan. Kädet toimivat, mutta hyvin heikosti ja sitten alkoi päässä jyskytys, kipu oli kuin viilto pääkalloon, niskassakin kipu vain yltyi, selkeästi shokkitila oli väistymässä ja veri alkoi kulkemaan ja antamaan kehon aivoille informaatiota vahingoista.
Etnan kypärän visiirissä oli halkeamia, hän olisi jo tukehtunut jos planeetalla ei olisi ollut happea, mutta hän ei tiennyt planeetan ilman koostumuksesta yhtikäs mitään, oli siis mahdoton sanoa minkälaisia kemikaaleja se sisälsi, toistaiseksi hajuja tai yskimistä ei ollut ja hän pystyi hengittämään vaivatta, se kelpasi hänelle tähän hätään, että happea todella oli ja hän pystyi sitä hengittämään.
Etna raotti uudelleen silmiään, hän näki jonkin olennon seisovan kaukaisuudessa ja olennolla oli jonkinlainen viitta jonka siluetti heilui tuulessa. Säikähdys oli valtava, hän mietti mielessään, että eihän planeetta ollut asuttu, joku hänelle tuntematon kaukaisuudessa näkyi, eikä vaatetus, varsinkaan viitta sopinut aluksen miehistön pukukokonaisuuteen, sillä heidän varusteensa olivat täysin erilaiset.
Samaan aikaan kun Etna yritti pysyä tajuissaan, oli Komentaja Ashnasta Lok ja Miguel lähellä löytää hänet, he tosin menivät Etnan ohi, sillä varmaa sijaintia ei ollut ja kahdestaan oli lähes mahdotonta haravoida etsien koko aluetta. Etnaa kohti lähestyi tuntematon henkilö, se oli selkeästi mies ja raamikas, kasvoja peitti huivi joka myös liehui tuulessa, sekä jonkinlaiset tummat lasit. Tuo mies oli jo vain muutamien metrien päässä, kun Etna jälleen menetti tajuntansa.
Miguel ja Komentaja näkivät korkealta kalliolta tuhoutuneen osittain tulessa olevan lennokin savun ja lähtivät juoksemaan sitä kohti, he eivät löytäneet sieltä kuin romua, kaikkialla oli säpäleitä lennokista sekä turvaistuin joka ammotti tyhjyyttään, suoja kaaret olivat käännetty kuitenkin siten, että Etnan oli selkeästi päässyt irtaantumaan jo ennen tulen yltymistä.
Komentajan ja Miguelin ei auttanut kuin palata ryhmän luokse, sillä yhteyttä ei jostakin syystä saanut radiolla otettua ja raportoitua miehistölle tapahtumasta. Etna oli kadonnut ja varmasti hengissä, sillä turvakaari oli aukaistu, sekä kengänjäljet näkyivät maassa, ne olivat Phe’Onixin miehistön kengistä, niiden oli oltava Etnan, sillä muita planeetalla ei ollut, Komentaja ja Miguel tuumivat yhdessä. Hetken matkaa he seurasivat askeleita, mutta ne päätyivät kalliolle ja siellä pienen vesivirtauksen kohdalla katosivat näkymättömiin.
”On mentävä takaisin, meidän täytyy saada yhteys Phe’Onixiin ja kutsuttava drone tutkimaan aluetta ilmastakäsin, sekä ilmoitettava miehistölle asiasta, he odottavat jännityksellä löysimmekö Etnan” -komentaja sanoi. Miguel vastasi vain nyökkäyksellä ja kaksikko lähti takaisin miehistön luokse.