Etna heräsi tajuttomuudestaan hämmästyneenä, hän muisti hetkessä nähneensä edessään seisovan miehen, mutta tällä kertaa hän näki myös tuon miehen kasvot, ne olivat omituisen tutun näköiset, kuin hän olisi nähnyt ne jo ennen Octariah planeetalle tippumistaan, mieleen ei muistunut mitään, mikä kertoisi edes hieman hänelle tästä muistosta. ”Eih, en ole voinut nähdä tätä miestä, olemme kaukana kotoa, eikä täällä tutkimuksien mukaan ollut ihmisiä” – Etna mietti mielessään.

”Oletkin herännyt, hyvä!” -Tuntematon mies sanoi Etnalle hymyillen. ”Älä suotta pelkää, minun tarkoitukseni ei ole paha, toin sinut mökkiini suojaan, sillä olit tajuttomana ja loukkaantunut pahoin” – Mies kertoi.

Etnan oli vaikea hahmottaa minkälaisessa ympäristössä hän oikeastaan edes oli, eikä hän saanut vaivoin kysyttyä kuin yhden lauseen, ”Minun miehistöni, Phe’onix?” – Etna kähisi, mies katsoi Etnaa ja selitti, että hänen miehistönsä on kunnossa ja he etsivät häntä, pian miehen oma miehistö tavoittaisi Phe’Onixin maaleirin ja kertoisi mökin sijainnin, jossa he tällä hetkellä majailivat.

Etnan taju oli niin heikkona, että hänen mielensä alkoi hämärtymään, eikä tämä tuntematon mies alkanut vielä kertomaan kuka hän on ja mistä hän ylipäätään tiesi Phe’onix aluksen miehistöstä, oli selvää että he olivat olleet planeetalla jo pitkän tovin, sillä mökki ei ollut heidän Astah sivilisaation arkkitehtuuria, eikä sen rakentaminen tapahtuisi hetkessä, kaikki oli tehty käsityönä ja ilman nykysivilisaation teknologiaa, miten he sitten olivat päässeet tänne ja mistä he tulivat? Etnan mielessä kävi monia kysymyksiä, mutta pian hän vaipui uudestaan tajuttomuuteen.

Seuraavan aamuna Etnan olo oli jo parempi, sekä hän pystyi hieman liikuttamaan raajojaan. Tuo tuntemattomaksi jäänyt mies saapui Etnan huoneeseen ja hymyili jälleen. Mies alkoi kertomaan, että hän on Onix aluksen miehistön jälkeläisiä heidän ensimäiseltä maaleiriltään, osa heistä selvisi Octariah planeetalle valtaisan tuhon jälkeen, kun Onix alus oli saanut ensimäisessä taistelussa muukalaisia vastaan niin paljon osumia, ettei sen lentokyky riittänyt kovinkaan kauas, sitten miehistö lähti sukkuloiden avulla niin kauas turvaan kuin mahdollista ja niinpä osa heistä selviytyi tälle kyseiselle planeetalle ja osa jäi jo aiemmille planeetoille mihin kukakin vain yltti sukkuloidensa avulla, mutta teknologia oli niin pahasti vaurioitunutta, että heidän oli pakko jäädä tälle planeetalle asumaan, eivätkä kyenneet kommunikoimaan toisiensa kanssa, oli vain laskettava päiviä koska uusi alus tulisi ja nyt te olette siinä!

Etna kiinnostui kovasti kuulemaan, onko Onix aluksen miehistön jälkeläisiä paljonkin hengissä, mutta tämä mies vakavoitui hiukan ja kertoi, että suurinosa heidän esivanhemmistaan oli jo menehtynyt aikapäiviä sitten, he olivat olleet monta sukupolvea planeetalla, eikä sukkuloiden tietokannat ole toimineet satoihin vuosiin, heillä ei ole ollut aikoihin mitään Astah sivilisaatioiden käyttämää teknologiaa, pikemminkin sukkulat oli ajansaatossa purettu osiin ja liitetty osaksi heidän uutta kasvavaa sukuhaaraansa, kuitenkin jokin tietokone on piilotettuna vuoriston uumeniin, heidän isovanhempansa kielsivät menemästä sinne, sillä vain Astah sivilisaation tutkijoilla on lupa astua sisään vuoren luolastoon, siihen saakka Octariah planeetan uudet jälkeläiset vartioisivat luolastoja mahdolliselta muukalaisten hyökkäykseltä.

Etna rohkeni kysymään tämän miehen nimeä, siihen mies vastasi UnaHun Zurnah, johonka Etna reagoi hämmästyneesti sanoen ”Siitä minä muistan kasvosi, olen nähnyt isovanhempiesi kuvan Astah planeetalla Agurien aurinkokunnassa, olet Huna Zurin sukua!”.

UnaHun kertoi kuulleensa isovanhemmistaan paljonkin tarinoita, ajansaatossa tarinat ovat unohtuneet, sillä elämä on ollut toisinaan Octariah planeetalla hyvinkin raskasta, nimittäin edellisvuotena he joutuivat hautaamaan paljon veljiään ja siskojaan jonkin uuden sairauden vuoksi, se vain tarttuu sumumyrskyn aikoina, eikä sitä voinut mitenkään paeta, viimevuonna se oli rajumpi kuin koskaan.

Etna yritti kammeta itseään ylös, UnaHun hellästi asetti kätensä Etnan päälle sanoen ”Sinun täytyy levätä, siskoni ovat muun miehistöni kanssa etsimässä sinun miehistöäsi, he ovat täällä viimeistään aamunkoittoon mennessä”. UnaHun varmisti Etnan lääkkeiden riittävyyden ja vaivutti hänet teennäiseen horrokseen, jotta vammat saisivat palautua ja parantua rauhassa.

Oli tullut aamu ja Etna avasi silmänsä, hän näki Komentajan edessään hymyillen leveästi ja Etna ojensi kätensä halatakseen Komentajaa. He riemuitsivat siitä, että Etna oli löytynyt ja hengissä. Koko miehistö oli tehnyt päätöksen, että Octariahille tarkoitettu tukikohta siirrettäisiin tähän esivanhempien pystyttämään kylään ja näin heidän sukulaisensa saisivat uutta teknologiaa käyttöön, sekä suojavarusteita tulevien sumumyrskyjen voittamiseen. Rhodan luovutti planeetan johtajuuden juhlallisin menoin suoraa UnaHunille, sillä hän oli planeetan vanhin elossa oleva Octariah planeetan kansalainen. UnaHun kertoi, että he eivät kutsuneet planeettaa Octariah nimellä, vaan se nimettiin Sumusurmaksi, mutta asukkaat ottivat uuden nimen hyvinkin mielellään vastaan ja tahtoivat nimetä planeetan Phe’Onix miehistön kunniaksi Octariah nimiseksi, se olkoot heidän muistomerkkinsä pelastajista joita satoja vuosia odoteltiin saapuvan.

Komentaja kopisteli puumukiaan ja nousi pystyyn, hän halusi kertoa olevansa hyvin otettu vieraanvaraisuudesta, sekä ymmärtävänsä miksi planeetan asukkaat haluavat jäädä planeetalle, hän kuitenkin mainitsi puheessaan Phe’Onix aluksen lähettäneen kotiplaneetalle sanoman, että heidän miehistöllään on uusi tärkeä tehtävä entisen Archinevan lisäksi, sillä Phe’Onix tulee jatkossa keskittymään myös Onix aluksen miehistön jälkeläisien etsimiseen ja pioneerisukkulat lähetetään niille planeetoille, jotta yhteydet eri kansojen välillä saadaan luotua ja kansat yhdistettyä jälleen.

Komentajaa kuitenkin jäi kovasti ihmetyttämään se, ettei Phe’Onix kyennyt löytämään planeetalta asutuksia, eikä ihmisperäistä elollisuutta. UnaHun puolestaan nousi jälleen ja kohotti maljan Komentajaa kohti julistaen hänen olevan miehistönsä kanssa toivottu ja ikuisesti arvostettu vieras heidän planeetallaan, samalla hän hieman hymyili ja kertoi, että kaikki mökit ja asutukset on rakennettu siten, että tutkat luulevat niiden olevan osana kalliorakennelmia, sekä osassa alueita on vesivoimalla toimivia tutkan häiritsijöitä, ne ovat esivanhempien rakentamia ja ikuisesti kestäviä vuosisatoja kehitettyjä laitteita, niiden tarkoitus oli suojella jälkipolvia muukalaisten hyökkäykseltä.

Komentaja oivalsi, että on kaksikin vakavaa asiaa edessä, nimittäin nämä muukalaiset ja se, että mahdollisesti muillakin planeetoilla on tälläisiä tutkia häiritseviä laitteita, näin ollen jälkeläisiä on hyvinkin vaikea löytää, mutta ehkä Phe’Onix löytää ratkaisun tähänkin pulmaan.

Samaan aikaan kun miehistöt viettivät planeetalla ystävähenkistä iltaa ja kertoivat tarinoita, sekä ajatuksiaan toisilleen, kouluttaen Octariahin väkeä käyttämään Phe’Onixin pioneerisukkulan asutuskapseleiden laitteita, Octariahin väki perehdytti puolestaan Phe’Onixin miehistöä heidän perinteisiin työkaluihin ja menetelmiinsä erilaisissa rakennelmissa ja askareissa.

Phe’Onix alus seurasi keskusteluita radioiden välityksellä rauhallisesti, myös pukujen kamerat antoivat aluksen tietokantaan uutta materiaalia analysoitavaksi ja muutamat dronet skannasivat planeetan pintoja, varsinkin mainittua luolastoa, jonka tutkimiseen Komentaja määräsi Rhodanin ja Etnan, heidän tuli selvittää se mystinen tietokone ja sen sisältö, mutta ensin se oli löydettävä.

Komentaja antoi myös käskyn miehistölleen asuttautua planeetalle ystäviensä kylään, kunnes tutkimukset olisivat suoritettuina, sillä vaikka Octariah planeetan asukkaat toivoivatkin Phe’Onixin miehistön jäävän, oli tehtävä kuitenkin annettava myös virallisesti komentajanlokia noudattaen, sieltä löytyisi kaikki data mitä tehtävällä oli tapahtunut ja sattunut, se on kuin mustalaatikko johonka Komentaja sanelee kuvaillen kaiken mitä on nähnyt ja tehnyt, se säilyy vaikka hän kuolisikin.

Phe’Onixilla puolestaan oli tehtävänä analysoida erilaista dataa mitä dronet ja miehistö hänelle tuotti, samaan aikaan projektipajalla kävi kova kuhina, nimittäin alus oli aseistettava ja kehitettävä jonkinlaiset suojamekanismit mahdollista muukalaishyökkäystä vastaan. Miguel kulki uudella fighter luokan hävittäjällään millon Phe’Onixia kohti ja milloin planeettaa kohti, hän sai harjoitella ja kokeilla yhdessä Phe’Onixin kanssa uutta torjuntalaitteistoa, sekä tehdä testihyökkäyksiä planeettaa kohti. Alus oli aloittanut droidien eli kloonien kehittämisen, näin voitaisiin korvata itse miehistön lähettäminen klooneilla ja datasiirtimien avulla se tuntuisi kuin henkilö itse olisi omassa kehossaan menossa kohti vaaratilannetta ja näin vältyttäisiin miehistötappioilta, aina kun klooni saisi surmansa sen datasiirrin lähettäisi tietonsa Phe’Onixille ja alus lataisi tiedot operoijalle tai sitten operoija olisi suoraa yhteydessä klooniin, näin olisi mahdollista tehdä jonkinlainen klooniarmeija taisteluihin, eikä omaa miehistöä tarvitsisi uhrata.

Ilta alkoi hiipimään Octariah planeetalle ja komentaja oli valmis menemään nukkumaan. Hän vielä muistutti Etnaa sekä Rhodania aamuisesta koitoksesta, sillä luolastoon oli mentävä niin pian kuin mahdollista ja heidän tulisi päästä Phe’Onixin kyytiin pian, sillä monet muut kansat odottavat heidän saapumistaan. Rhodan ja Etna ymmärsivät asian varsin hyvin, eikä Etna tuntenut koti-ikävää lainkaan, hän oli innoissaan siitä, että sai opettaa uusia ystäviään laitteiden käytössä ja nyt hän odotti innolla seuraavan sukupolven löytämistä avaruuden uumenista.