Etna, Rhodan ja UnaHun olivat jälleen kunnossa, he kertasivat edellispäivän tapahtumia ja harmittelivat sitä, ettei heillä ollut Phe’Onixin avaruuspukuja, joissa olisi ollut kamerat ja täten he olisivat voineet katsella jälkikoosteita toimistaan, Phe’Onix kuitenkin auttoi heitä hiukan luomalla digitaalisen videon perustuen heidän liikkeisiinsä ja ääniin. Tälläisissä tapauksissa Komentaja yleensä määrää porukan käymään mahdollisimman nopeasti tapahtumat läpi, jotta se ei tuottaisi miehistölle traumoja ja koska UnaHun oli nyt myös Phe’Onixin Archinevan miehistöä, hänen piti käsitellä asiat kuten Agurien sivilisaatiossa on ollut käytäntönä.

Heti luolansuun läheisyydessä oli nyt yön aikana rakennettu uusi väliaikainen tukikohta, se itse asiassa päätettiin jäädä myös pysyväksi, ainakin heti kun aluksen miehistö on lähtenyt, myös omituisia tapahtui, sillä Phi ja Fhu anoivat komentajalta luvan jäädä Octariah planeetalle jatkamaan tutkimuksia, sillä olihan planeetalla vielä avaamaton pioneerisukkula, sekä nyt tämä uusi tutkikohta ja paljon uusia asukkaita, jotka olivat kovinkin halukkaita kuulemaan, sekä oppimaan heidän kulttuuristaan, eli esivanhemmistaan, niistä jotka asuivat kaukana tähtien takana. Komentaja sanoi ystävällisesti ”En teitä aijo estää, enkä koe tätä miehistöni menetykseksi, sen kuitenkin haluan vielä sanoa, että ikävä teitä tulee”, tähän Fhu vastasi tyynesti halaten Komentajaa ”Me näemme vielä, katsotaan sitten haluammeko jäädä lopullisesti”.

Kolmikko Etna, Rhodan ja UnaHun olivat valmiudessa lähteä tutkimaan luolastoa, kuitenkin Komentaja oli käskenyt heidän tällä kertaa pukeutua Phe’Onixin uniformuihin, ihan siltä varalta, että jos luolastossa sattuisi jotakin, pelkkä ranneke ei auttaisi tällä kertaa. UnaHun sai käsiinsä ensimäisen kerran uuden sukupolven Onix sarjan uniformun, hän kehui sitä ja tutustui ominaisuuksiin ja Rhodan opetti kertoen ”Näissä uudemmissa puvuissa on itsessään tekoäly, se on integoitu rannekkeesi kanssa ja on sinun paras työkalusi, se näkee, kokee ja tuntee sinut ja sinä voit opettaa tekoälyä, myös Phe’Onix antaa aluksen resursseja käyttöösi, puku myös sisältää…” UnaHun keskeytti lauseen hyppäämällä ainakin kymmenen metriä ylöspäin, hän ensin huusi hämmentyneenä ja hetken kuluttua hurmioituneena ”Tämä on siistiä, tämä on mahtavaa! Minähän voin melkein lentää!!”. Rhodan yritti hiukan toppuutella UnaHunin intoa sanomalla ”Rauhoitu hieman, kulutat puvun voimavarat hetkessä loppuun ja sinä ehkä tarvitset niitä luolastossa, eikä siellä puku lataudu”. UnaHun kysyi heti perään, että kuinka pukua ladataan? Rhodan vastasi ”Puku kerää energiaa auringonvalosta eli tähdistä ja se pystyy lataamaan myös itseään sinun liike-energiasta, mutta se liikemäärä ei riitä puvun voimatoimintoihin, kuten hyppyavustukseen”.

UnaHun oli rauhoittunut ja päässyt jyvälle puvun toiminnoista, silti hän edelleen kihelmöi haltioistaan uudesta puvustaan ja halusi päästä kokeilemaan kaikkia ominaisuuksia, hän todella vasta riemastui kun Phe’Onix otti ensimäisen kerran yhteyden häneen ja kertoi, että hänen sukkulahuoneensa oli valmistunut ja odotti UnaHunia sellaisena kuin hän oli sisustuksensa toivonut olevan.

Rhodan sanoi ”Noniin, me kolme olemme valmiita lähtemään matkaan, Komentajan antamin valtuuksin minä johdan tätä retkiryhmää ja me emme ota enempää kylmäpäisiä riskejä, mikäli sellainen häämöttää edessä, on otettava yhteys Komentajaan viipyilemättä”. Rhodanille tämä oli kunniatehtävä, sekä tärkeää tulevan korotuksen vuoksi, sillä Phe’Onix aluksella oli vain komentaja, eikä muita korkea-arvoisia johtajia. Miguel oli lentäjä ässä, hänen käskyvaltansa ei ylettynyt tutkijoiden, eikä siviilien ylle kun puolestaan Phe’Onix oli Kapteenin roolissa, siltikin Komentajan alaisuudessa, sillä Astah sivilisaation hierargiassa Komentaja oli korkein aluksen johtaja, jonka käskyvalta ylettyi käytännössä kaikkialle ympäristöön, kun taas Kapteenin käskyvalta yletti vain alukseen.

Kolmikko oli jälleen valmiudessa jatkamaan tutkimuksiaan luolan uumeniin. Komentaja toivotti heille onnea ja koko kylä oli ilomielin saattamassa heitä luolan alkupäähän, tällä kertaa mikään ei voisi mennä pieleen, sillä he olivat nyt tietoisempia ja jokaisella oli Onix luokan avaruuspuvut päällään. UnaHun käveli hiukan jäljessä, Rhodan huomasi sen ja kysyi kypäräradion välityksellä, että mikä hänellä on hätänä? UnaHun vastasi, ettei hän keksi minkä antaisi pukunsa avataritekoälylle nimeksi, Rhodan naurahti ja vastasi tyynesti ”Aijaa, ajattelin että sinulla olisi jotain vakavempaa mielenpäällä”.

Kolmikko oli kävellyt vasta muutaman minuutin syvemmälle luolaan kulkevaa polkua, kunnes heidän eteensä saapui valvatan kokoinen ovi, se oli kuin holvi. Rhodan tutki hiukan ovea ja totesi, että sen saisi aukaistua ilman mitään suurempaa työtä ja niinhän se aukesikin, oven takaa paljastui katettu, valaistu ja rakennettu väylä, sen keskeltä paistoi aurinko tai jokin auringon kaltainen, sillä luolaan ei nähnyt vuoren ulkopuolelta, jokin auringon kaltainen heijastus näkyi luolaväylän rotkon päällä.

Kulkuväylällä kulki puiset aidat ja siellä oli valoja, kuin elektronisia kynttilöitä, sekä hienoja kristalleja roikkui kallioiden seinämistä ja katosta, pian Etna huomasi, että luolan kasvillisuus poikkesi valtavasti Octariah planeetan kasvillisuudesta ja pyysi lupaa jäädä ottamaan näytteitä, Rhodan suostui pyyntöön ja jatkoi matkaansa UnaHunin kanssa yhä syvemmälle luolarotkon pohjaa.

Nyt he olivat kävelleet lähes kuusi kilometriä ja miettivät, että kuka oli rakentanut niin valtavan pitkän ja monimuotoisen kulkuväylän, pian edessä myös häämötti rappuset, tuntui kuin askelmat veisivät uuteen aulan kaltaiseen paikkaan, ympäristö myös muuttui jälleen jotenkin modernimmaksi, enään ei ollut tippukiviä ja digitaalisia kynttilöitä, valot olivat pylväissä muodostaen erikuvioita ja aulan keskellä oli suuri kivi, se kivi hohti jotakin sinertävää energiaa, sekä sen kuusiomaisen ulkoasunsa alapinnoilla oli violettisia valokirjaimia. Tuon kiven alla oli pyöreä alttari ja se selkeästi siirsi kivestä energiaa ja pian UnaHun oivalsi, että tuo kivi oli luolaston energianlähde, sillä hän seurasi alttarilta lähteviä valoviivoja ja huomasi niiden olevan samanvärisiä kuin aiemmat digitaaliset kynttilät ja valot tolpissa.

Rhodan ilmoitti välittömästi Komentajalle löydöstään ja Phe’Onix ilmoitti skannaavansa alueen heidän pukujensa avulla, pian selvisi että he olivat kuin olivatkin saapuneet Agurien kiven luokse. Siinä se oli, kaikki Phe’Onix aluksen data, mitä vain voisi olla, sekä kaikki heidän löydöksensä, silti Rhodan mutisi ihmeissään, että ei Agurien sivilisaatiossa ole tälläistä teknologiaa, kaikki olivat uutta ja erilaista.

Phe’Onix oli tehnyt tarkemman analysoinnin, eikä tiennyt vielä, kuinka tuota dataa voisi analysoida. Komentaja pyysi Rhodania ja UnaHunia odottamaan, kunnes hekin saapuisivat paikanpäälle tutkimaan tuota suurta kiveä. Komentaja kysyi kypäränradiolla Etnan löydöistä ja hän kertoi, että kasvit imevät energiaa maasta, ei kuten ulkopuolella vaan jotakin erilaista energiaa, kun kasvin irroittaa maasta se tuntuu kuolevan ja kun sen laittaa takaisin, sen juuret kuin hakeutuvat virtapiireihin takaisin ja saa elinvoimansa takaisin, tämä oli siis myös Etnalle täysin uutta, kuin orgaaninen sähköenergiallinen kasvusto.

Komentaja oli saapunut paikanpäälle ja aloitti tutkimukset yhdessä kyläläisten ja oman miehistönsä kanssa. Kovinkaan paljoa ei kivestä saanut dataa irti, sillä mitään liitentöjä siinä ei ollut, eivätkä he halunneet rikkoa kiveä vaan toimia hienovaraisesti, sillä kukaan ei tuntenut tuota teknologiaa.

UnaHun käveli Komentajan vierelle kiven välittömään läheisyyteen ja yhtäkkiä UnaHunin ympärille muodostui vahva violettinen kehä, hän ikään kuin vaipui transsiin, jolloinka Komentaja hyppäsi sivuun hämmästyneenä, kylän tutkija havahtui myös tilanteeseen ja huusi lujaan ääneen ”Archineva”, tuo sana oli tuttu myös Phe’Onixin miehistölle ja he kysyivätkin heti, mitä tuo kylän tutkija tietää kyseisestä termistä.

Kylän tutkija AdaMon kertoi, että oli lukenut siitä aiemmin eräästä kirjasta jonka sivut olivat lähes tuhoutuneet, eikä hänellä ollut mitään millä kopioida kirjan tekstejä, hän muisti että hyvin henkinen ihminen, jonka sydän on puhdas ja yhteydessä korkeimpaan on lähimpänä Archinevaa ja tuo termi tarkoittaa jumalaa. Komentaja hämmästyi, sillä he suorittivat tehtävää nimeltä Archineva ja heille se tarkoitti jotakin hieman muuta. Hetken keskusteltuaan AdaMon kertoi Urantian olleen mainittuna tuossa kyseisessä kirjassa ja se tarkoitti Maapalloa ihmiskielellä, sijaintia hän ei tarkalleen osannut sanoa, se tieto tuhoutui Onix aluksen tuhoutuessa.

AdaMon lisäsi, että Urantialla oli asunut itse kaikkeuden luoja, jota kutsuttiin Joshua Ben Josebiksi ja jotkin ihmiset kutsuivat kyseistä jumalan poikaa Jeesukseksi. Komentaja kysyi tuosta kirjasta ja AdaMon kertoi, että Onix aluksen miehistöstä osa yhdistyi Adamiitti rodun kanssa maapallolla, jotka olivat korkeampia rotuja heidän esivanhempiensa Aatamin ja Eevan kuoleman jälkeen. Onix aluksen miehistö ja Adamiitit olivat yhdistynyt kansa, heidän tehtävänsä oli sitemmin avittaa maapallon evoluution kehittymistä, siltikin jokin maapallon ulkopuolinen rotu oli aiheuttanut niin paljon ongelmia, että Onix aluksen täytyi lähteä, vaikkakin osa heistä kuitenkin onnistui soluttautumaan tavallisten ihmisten joukkoon, eikä Adamiiteja ollut jäljellä kovinkaan monta, silloin tämä Agurien sivilisaation rotukanta auttoi kyseistä rotua elpymään hieman ja kasvattamaan rivistöään.

Komentaja katsoi ihmeissään AdaMonia ja kummasteli, että miksi he eivät aiemmin keskustelleet tästä aiheesta, sillä tuossa oli niin paljon informaatiota juurikin heidän tehtävään liittyen, että AdaMonin tietojen pohjalta varmasti kyseisen kivenkin tiedot saadaan UnaHunin kautta Phe’Onixin tietojärjestelmään.

Keskustelun aikana UnaHun ei ollut mitenkään kipeän oloinen ja transsitila oli luonnollinen tila Astah sivilisaatiossa, se oli eräänlainen meditaation kontaktitila, ei silti kovinkaan epätavallinen, vaikka monikaan ei kyseiseen tilaan onnistunut omaa mieltään kehonsa kanssa vaivuttamaan. UnaHun oli tässä mestari, tällä kertaa tuo transsitila sisälsi violetin valon ja AdaMon sekä Komentaja yhdessä lähestyivät UnaHunia saadakseen häneen kontaktin transsitilassa.

”Oletko kunnossa UnaHun?” kysyi AdaMon, vastausta ei kuulunut, sen jälkeen komentaja yritti kysyä ”Osaatko kertoa mitä koet, näet tai kuulet, voitko antaa mitään merkkiä?”.

Se olen minä, minä joka puhun tässä ja kerron tätä tarinaa, minä olin yhteydessä UnaHunin kautta ihmiskuntaan ja yritin parhaani saada kontaktini kautta puhetta, UnaHun vastusteli, sillä hän ei ymmärtänyt rentoutua täysin. Puhuin UnaHunin mielelle rauhallisesti, pyrin luomaan tilannetta jossa hän kokisi olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi, jotta hänen kehonsa rauhoittuisi ja voisin kommunikoida hänen kauttaan AdaMonin ja Komentajan kanssa.

Päästin UnaHunin hetkeksi vapaaksi, vaikka ei hän vankina oikeastaan ollutkaan, vaan hän itse tarjoutui antamaan kehonsa minun hallintaan, eikä se tapahtunut sanoin vain korkeamman värähtelyn tunteellisena kommunikaationa, siinä tilassa sanat ovat lähes turhia, tunteiden kirjo on loputtoman laaja. Nämä tunteelliset kommunikaatiot ovat siitä vaikeita, että niiden sanoittaminen on usein hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta ja juuri siksi Urantian kuin Agurienkin aurinkokunnissa profetiat ja muut hengelliset käsitykset ovat tulkinnanvaraisia, sekä usein väärin ymmärrettyjä, sillä kertoja ei ole osannut pukea ideaa sanoiksi siten, että myös muut ymmärtäisivät.

Päästin UnaHunin hetkeksi vapaaksi, kerroin että aikaa ei ole paljoa, meidän täytyy yrittää uudelleen, hänen täytyisi pyytää muita poistumaan, jotta voisimme saada rauhallisen ympäristön.

UnaHun tokeni ja avasi silmänsä, komentaja huomasi ja kysyi oitis ”UnaHun, oletko kunnossa, mitä näit?” UnaHun pyysi komentajaa kuuntelemaan hyvin tarkkaan, hän sanoi että ”Sain kontaktin, aikaa ei ole paljoa, pyydä kaikkia muita poistumaan välittömästi ja vain sinä, sekä AdaMon jäätte tänne.” Komentaja ymmärsi oitis mistä oli kyse ja sanoikin ”Rhodan, Etna, jättäkää työtehtävänne ja välineet paikoilleen, ohjatkaa kylänväki välittömästi kauemmas”, Rhodan ja Etna hämmästyivät ja kysyivät ”Mutta Komentaja?” Johonka komentaja vastasi ”Vaikene, nyt ei ole aikaa, tehkää kuten sanoin, tämä on käsky!”. Rhodan ja Etna alkoivat kiireesti ohjaamaan kylän väkeä kauemmas ja menivät itsekkin, nyt paikanpäällä oli vain UnaHun, Komentaja sekä AdaMon.

UnaHun käveli kiven luokse, kosketti sitä ja koki olonsa valmiiksi, hän todella tahtoi antaa kehonsa minun käyttööni, hän halusi toimia kontaktihenkilönä. Pian läpimurto saavutettiin, tunsin hänen kehonsa lähes kuin oman henkiolomuotoni ja sain tunteitani sanoitetuksi hänen aivojen prosessointikyvyn avulla, se mitä tunsin ja tahto sanoa kuin tulostui UnaHunin suun kautta.

Sanoin Komentajalle ja AdaMonille UnaHunin kehonsuuta käyttäen ”Kiven energiakenttä on jo lähes loppunut, teiltä meni niin kauan saapua tänne. Olen seurannut Phe’Onix operaatiota siitä saakka kun Archineva tehtävä aloitettiin ja yritin ohjata tehtävää nimenomaan tälle planeetalle, jotta saisin teihin yhteyden. Kuunnelkaa minua kun puhun teille, sillä minä tiedän mistä minä puhun! Teidän täytyy lentää Urantia planeetalle ja etsiä Urantia-kirja, se kertoo teille enemmän kuin ehdin tässä kertomaan, etsikää totuutta ja edistäkää planeettojenne evoluutiota, jotta koko linnunrata saavuttaisi valonajan samaan aikaan yhdessä, te olette veljiä ja siskoja, kaikki me olemme Jumalan lapsia. Ottakaa UnaHun ja AdaMon mukaan lennolle ja ennen lähtöänne, etsikää pimeä planeetta johonka koordinaatit istutan UnaHunin muistiin, löydätte Onix aluksen paluulennon miehistön sieltä”.

Sitten huomasin UnaHunin energian hupenevan, minun täytyi päästää irti ja hän kaatui lattialle. Komentaja ei ollut kauhuissaan, hän oli aiemminkin toiminut mukana kontaktissa ja tiesi kuinka toimia, AdaMon seisoi jännittyneenä, hän kysyi oitis UnaHunilta ”Miten… Miten sinä voit, oletko sinä siinä?” ja UnaHun vastasi kuin viikkoja valvoneen näköisenä ja kuuloisena ”Hyvin minä voin, Vivian’el antoi niin paljon informaatiota, että minulla menee muutama päivä toipuessa”.

Komentaja otti yhteyden Rhodaniin ja Etnaan, hän antoi radioitse käskyn ryhtyä toimeen, jotta UnaHun saataisiin Phe’Onix alukselle lepäämään, samalla hän kertoi Phe’Onix alukselle, että mukaan tulee uusi miehistönjäsen, Phi ja Fhu jäävät planeetalle, joten Phi:n sukkulahuone personoidaan AdaMonille ja Fhu:n huone valmistellaan syvää meditatiivista transsitilaa varten, mikäli Vivian’el saisi vielä otettua yhteyttä.

Kylän asukkaat saapuivat kiven luokse ihmettelemään tapahtunutta, siinä oli nimittäin tarinaa kerrakseen koko kylälle ja varmasti myös heidän jälkipolvien jälkipolvillekkin, Komentaja piti myös puheen tuon kiven luona ja risti sen Octariah planeetan kylänväen suojelukohteeksi, vaikka tuo kivi itsessään oli energiansa jo kuluttanut, eikä se oikeastaan ollut edes kivi vaan pikemminkin rakennettu energiamoottori, joka generoi pimeää energiaa ja juuri sen avustuksella pääsin yhteyteen UnaHunin neuroverkkoon ja kehoon, tuo kivi oli jo vanha, se oli kehrännyt ja kehittänyt energiaa koko luolastolle ja sen valoille, oikeastaan kaikelle mitä luolastossa oli, viimeinen niitti energian ehtymiseen oli yhteyden luominen, siksi kylänväki päätti yhteistoimin, että kiven ainoaksi tehtäväksi jäi energian tuottaminen luolaston systeemille, sillä tutkittavaa oli runsainmäärin.

Kylän uusi johtaja päätti, että uusi pioneerisukkula Phe’Onix alukselta Phi:n ja Fhu:n avustuksella siirrettäisiin kylän avustuksella suoraa heidän kylänsä keskelle ja he raportoisivat luolan löydöksistä Phe’Onix alukselle. Komentaja lupasi heti alukselle päästyään lähettää tutkijoita, sekä antoi lupauksensa Astah sivilisaation siunauksesta ja siitä, että Octariah liitettäisiin osaksi yhdistyneitä Agurien kansakuntia, Astah ja Ugien planeettojen kaukaisena sisarena.

Rhodan ja Etna alkoivat suunnittelemaan pääsyä alukselle yhdessä Phe’Onixin kanssa. Ongelmia ilmeni siinä, ettei planeetalle haluttu aiheuttaa turhaa ekologista ja biosfäärien eikä oikeastaan minkään osan tuhoutumista tai suurempaa elpymiseen mahdottomilta vaikuttavia tapoja. Koska planeetan painovoima oli suhteellisen pieni, he ideoivat lingon jolla liidokit ammuttaisiin kiertoradalle ja Phe’Onix ottaisi heidät siellä kiinni, se oli miltein ainoa vaihtoehto ja siihen tarvittavia osia Phe’Onix pystyi ampumaan tarvikesukkulan avulla, käyttäen jarruttamiseen tavanomaista laskuvarjoa, ainoa ongelma oli se, että kaikki materiaali jäisi planeetalle, sillä lingon voimalla ei varsinkaan teräsrakenteita voisi ampua, ne olisivat aivan liian painavia.

Phe’Onix lähetti tarvikkeet ja kaikki työstivät linkoa, pian se olikin valmiudessa ja ensimäisenä alukselle ammuttiin Etna, hän suoritti vastaanoton aluksella UnaHunille, joka oli heti seuraavana vuorossa, sen jälkeen UnaHun ja Rhodan, viimeisenä matkaan lähti Komentaja. Miguel päätti myös jäädä planeetalle, hän arveli että hänen olisi parasta palata takaisin kotiplaneetalleen, sillä hänestä ei juurikaan ollut hyötyä koko matkalla, eikä Komentaja kieltänyt päätöstä vaan pikemminkin ymmärsi asiaa ja kertoi, että pian Agurien aurinkokunnista tulisi useita aluksia ottamaan heidät kyytiin ja kotimatka voisi alkaa.

Tästä alkaa täysin uusi luku Phe’Onix aluksen miehistön seikkailussa ja minä Vivian’el sain oman paikan alukselta, nyt miehistö oli tietoinen minun läsnäolostani, jokainen kuunteli tarkoin intuitiotaan ja toimi sen mukaisesti, sillä he tiesivät minun olevan osa heidän intuitiotaan, se johdatuksen ääni heidän mielensä sopukoissa.